... juoksin aamulla ulos ottamaan kuvia.
Jonka seurauksena meinasin myöhästyä taksista. Noh, sainpahan otettua parit kuvat valokuvaus kurssia varten. Tosin en ole sata prosenttisesti tyytyväinen tuloksiin, mutta milloin minä olisinkaan.
maanantai 31. elokuuta 2015
Tänään on se päivä jolloin...
... juoksin aamulla ulos ottamaan kuvia.
Jonka seurauksena meinasin myöhästyä taksista. Noh, sainpahan otettua parit kuvat valokuvaus kurssia varten. Tosin en ole sata prosenttisesti tyytyväinen tuloksiin, mutta milloin minä olisinkaan.
sunnuntai 30. elokuuta 2015
Tänään on se päivä jolloin...
... luin tämän.
Muistan kuinka Eukonkannoissa törmäsin Aito avioliitto telttaan. Naurahdin hieman sillä luulin kyseessä olevan jokin pila. En sen takia, että kyseinen teltta kannatti "aitoa avioliittoa" ( vaikkakin kyseinen termi sai aikaan sisäisen oksennusrefleksin) vaan sen takia, koska teltta ilmoitti edustavansa myös lasten oikeuksia. "Kaksi isää ei voi olla äiti" luki teltan edustalla. Olen aina miettinyt miten tuo voi olla perusteluna, sillä onhan yksinhuoltajia joiden lapsilla ei ole äitiä tai isää. Kuitenkaan juttuni pointti ei ole tämä.
Luettuani Miikka Keräsen tekstin, yhdyin hänen sanomaansa. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa omana itsenään - sukupuolinormeja ei tulisi vahvistaa. Onhan se jo huomattu siinä kun suomalaiset miehet eivät osaa ilmaista tunteitaan itkemällä, koska pienempänä on isi sanonut etteivät tosi miehet itke. Ja asia on myös huomattu siinä teini-iän kaaoksessa kun oma olemus ei tunnu täsmäävän opetettujen asioiden kanssa.
En nyt sano jokaisen ihmisen kokevansa olevan jotain muuta kun on opetettu olemaan tai sitä, että jokaiselle poikalapselle tulisi ostaa pinkki poni. Tarkoitan sitä, että lapsien tulisi antaa olla oma itsensä ja pukeutua sekä leikkiä niinkuin haluaa. Jos joku sanoo ettei naapurin Lauri saa leikkiä barbilla koska muut lapset kiusaavat häntä, muistuttaisin seuraavasta asiasta: Eivät lapset ole syntyneet tuomitsemaan toisiaan, se opetetaan heille.
En kirjoita asiasta nyt pidempää tekstiä, koska Keränen on ilmaissut sen mielestäni jo tarpeeksi hyvin. Haluan myös sanoa etten haasta riitaa kenenkään kanssa, mutta haluaisin että jokainen "Aidon avioliiton" kannattaja pysähtyisi hetkeksi miettimään.
Muistan kuinka Eukonkannoissa törmäsin Aito avioliitto telttaan. Naurahdin hieman sillä luulin kyseessä olevan jokin pila. En sen takia, että kyseinen teltta kannatti "aitoa avioliittoa" ( vaikkakin kyseinen termi sai aikaan sisäisen oksennusrefleksin) vaan sen takia, koska teltta ilmoitti edustavansa myös lasten oikeuksia. "Kaksi isää ei voi olla äiti" luki teltan edustalla. Olen aina miettinyt miten tuo voi olla perusteluna, sillä onhan yksinhuoltajia joiden lapsilla ei ole äitiä tai isää. Kuitenkaan juttuni pointti ei ole tämä.
Luettuani Miikka Keräsen tekstin, yhdyin hänen sanomaansa. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa omana itsenään - sukupuolinormeja ei tulisi vahvistaa. Onhan se jo huomattu siinä kun suomalaiset miehet eivät osaa ilmaista tunteitaan itkemällä, koska pienempänä on isi sanonut etteivät tosi miehet itke. Ja asia on myös huomattu siinä teini-iän kaaoksessa kun oma olemus ei tunnu täsmäävän opetettujen asioiden kanssa.
En nyt sano jokaisen ihmisen kokevansa olevan jotain muuta kun on opetettu olemaan tai sitä, että jokaiselle poikalapselle tulisi ostaa pinkki poni. Tarkoitan sitä, että lapsien tulisi antaa olla oma itsensä ja pukeutua sekä leikkiä niinkuin haluaa. Jos joku sanoo ettei naapurin Lauri saa leikkiä barbilla koska muut lapset kiusaavat häntä, muistuttaisin seuraavasta asiasta: Eivät lapset ole syntyneet tuomitsemaan toisiaan, se opetetaan heille.
En kirjoita asiasta nyt pidempää tekstiä, koska Keränen on ilmaissut sen mielestäni jo tarpeeksi hyvin. Haluan myös sanoa etten haasta riitaa kenenkään kanssa, mutta haluaisin että jokainen "Aidon avioliiton" kannattaja pysähtyisi hetkeksi miettimään.
torstai 27. elokuuta 2015
tiistai 25. elokuuta 2015
maanantai 24. elokuuta 2015
Tänään on se päivä jolloin...
...pyörin nurmella avojaloin kuunnellen Guns N' Rosesia
Tänään vaihtoehtoina oli elokuviin meno vanhempien kanssa tai yksin kotiin jääminen. Valitsin jäljimmäisen. Laitoin musiikin soimaan ja kohta löysin itseni fiilistelemässä ulkona paljain jaloin auringon lämmössä, Noh en sentään homehtunut sisällä netflixin parissa koulukirjoja lueskellessa niinkuin muina päivinä.
sunnuntai 23. elokuuta 2015
Tänään on se päivä jolloin...
... perustan blogin.
Pitkään olen tätä ajatusta päässäni pyöritellyt ja sivua suunnitellut, mutta nyt vihdoin sain innostuksen ja idean. Olen pitänyt ennenkin blogia. Tämä kyseinen blogi oli aktiivisena 1 ja puoli vuotta (?) ja oli enemmän kuvapainotteisempi, mitä tämä blogi tulee olemaan.
Anyways ajatuksen tähän blogiin sain kun mietin päivien merkittävyyttä. Tämä päivä oli tyhjä ja olematon ja tiesin että se on vain yksi päivä muiden joukossa. Kuitenkin juttelin ihanan ystäväni kanssa ja sain uutta näkökulmaa ja innostusta elämään. Älysin että jokaisessa päivässä on se jokin asia, mikä tekee siitä merkityksellisen. Olipa se sitten leivän syönti erilaisella täytteellä, kuuden tunnin tv-sarja putki tai extempore matka Kuopioon, jokaisessa päivässä on jotain mikä tekee siitä juuri sen kyseisen päivän.
Blogissani tulette siis lukemaan joko yhden lauseen postauksia lukion tuottamasta stressistä, tai pitkän litanian päivällä syömästäni kerrosvoileivästä ja sen muhevista täytteistä sekä makunystyröitä hivelevästä mausta. Kuviakin tulee välillä näkymään sillä onpahan kerrankin paikka jonne niitäkin tunkea, muhahahaa.
Jos elämäni kyylääminen yhtään kiinnostaa niin voi liittyä toki lukiaksi. Se olisi oikeastaan aika suotavaa, sillä kommentteja olisi kiva lueskella.
Pitkään olen tätä ajatusta päässäni pyöritellyt ja sivua suunnitellut, mutta nyt vihdoin sain innostuksen ja idean. Olen pitänyt ennenkin blogia. Tämä kyseinen blogi oli aktiivisena 1 ja puoli vuotta (?) ja oli enemmän kuvapainotteisempi, mitä tämä blogi tulee olemaan.
Anyways ajatuksen tähän blogiin sain kun mietin päivien merkittävyyttä. Tämä päivä oli tyhjä ja olematon ja tiesin että se on vain yksi päivä muiden joukossa. Kuitenkin juttelin ihanan ystäväni kanssa ja sain uutta näkökulmaa ja innostusta elämään. Älysin että jokaisessa päivässä on se jokin asia, mikä tekee siitä merkityksellisen. Olipa se sitten leivän syönti erilaisella täytteellä, kuuden tunnin tv-sarja putki tai extempore matka Kuopioon, jokaisessa päivässä on jotain mikä tekee siitä juuri sen kyseisen päivän.
Blogissani tulette siis lukemaan joko yhden lauseen postauksia lukion tuottamasta stressistä, tai pitkän litanian päivällä syömästäni kerrosvoileivästä ja sen muhevista täytteistä sekä makunystyröitä hivelevästä mausta. Kuviakin tulee välillä näkymään sillä onpahan kerrankin paikka jonne niitäkin tunkea, muhahahaa.
Jos elämäni kyylääminen yhtään kiinnostaa niin voi liittyä toki lukiaksi. Se olisi oikeastaan aika suotavaa, sillä kommentteja olisi kiva lueskella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)