... tanssin niityllä.
Syysloma on alkanut ja en olisi koskaan voinut kuvitella olevani niin onnellinen siitä, että saan katsoa telkkaria. Nyt siihen on aikaa, kun ei tarvitse kokoajan tehdä koulujuttuja. En valehtele, kun sanon että jakson kahdella viimeisellä viikolla en ehtinyt edes istumaan sohvalle. Viime jakso oli uuvuttava ja seuraava jakso on kahta pahempi... Noh en halua stressaantua siitä vielä!
Viime jaksossa ei ollut liikuntaa koulussa ja vapaa-ajalla ei ollut aikaa eikä energiaa mennä lenkille tai edes ulkoilemaan. Joogassa käyn kerran viikossa, mutta se onkin pelkkää rauhoittumista. Lupasinkin itselleni että lomalla kuntoilisin, jotta en olisi wanhojen alettua rapakunnossa. Noh minä tietenkin olen erittäin huono toteuttamaan itselleni asettamia tavoitteita, joten lenkille en ole vieläkään mennyt. Tänään kävin kuitenkin ulkona!
Minulla on tapana tanssia yksin ollessani. En ole mikään kummoinen tanssia ja kuntoani voisi verrata koalaan ( vaikkakin koala saa nostettua itsensä puuhun, mihin minä en ole koskaan kyvennyt...) Noh kuitenkin minä tanssin. Olen aina pitänyt tanssimisesta ja pienempänä jopa harrastin sitä. Harrastaisin vieläkin, jos mahdollisuus olisi. Noh, voihan sitä ilman harrastamistakin tanssia.
En ole taipuisa ihminen ja mieielessäni ei myöskään ole tiettyä koreografiaa, vaan liikun niinkuin mieli tekee. Tanssimiseni onkin vain epämääräistä liikehdintää ja raajojen heiluttelua vaihtelevassa rytmissä musiikin kanssa tai ilman. Siksi onkin ehkä parasta, että tanssin vain yksin ollessani. Tosin tänään en ollut yksin - seuranani oli varjo.
